Viime vuonna Facebook toi uuden mahdollisuuden kategorisoida kavereita eri ryhmiin ja asettaa niille eri näkyvyysasteita. Sinänsä ihan järkevää jos miettii että haluaisi ”kaveriksi” myös työkavereita mutta ei halua kertoa heille ihan kaikkea. Mutta mitä tekee puolinaisella profiililla? Mitä teen ”kaverilla” joka ei anna minun kirjoittaa seinälleen, ei anna minun nähdä seinäänsä, on suodattanut minut pois status-päivityslistalta tai laittanut blokkilistalle applikaatiolähetyksissä? Millaista kaveruutta se on nettimaailmassa? Halutaan vain näyttää profiilin ystävien lukumäärässä mahdollisimman korkeaa lukua vaikka totuus on jotain ihan muuta? Nykyään meidät taidetaan mitata sen mukaan, paljonko ystäviä on, eikä laadulla ole mitään tekemistä asian kanssa.

Minusta on ollut ikävä huomata että ihmiset, joilla ei pitäisi olla tarvetta sulkea minua pois seiniltään, ovat sen oikeasti tehneet. Mietin miksi. Miksi he ovat pitäneet minut profiilissaan ”mukamas kaveri” statuksella? Minä en taida heitä siellä enää kauaa pitää – miksi niin tekisin? Olla niin kuin melkein kaveri.

Tosielämässä tätä tapahtuu myös mutta ei ole yhtä selkeästi havaittavissa. Sen huomaa pikkuhiljaa ja tapauskohtaisesti siitä kun ei saa kutsua juhliin, toinen ei soita oma-aloitteisesti, ei kerro uutisia esim. asunnon vaihdosta tai että on saamassa perheenlisäystä. Pian huomaa että puhelimen muistista ottaa numeroita pois jotka joskus merkitsivät paljon. Ja siinä se. Ei sen isompaa draamaa. Vaikka kyllä se vähän mietityttää. Ja tätä tekevät kaikki. Mutta miksi se tuntuu netissä ilkeämmältä? Koska sen voi havaita teknisesti selkeämmin?

Sosiaalinen media on vaarallinen paikka. Siellä tekee ehkä huomaamattaan ja tahtomattaan asioita joiden vaikutusta ei ymmärrä heti. Jos koskaan jos kukaan ei kerro henkilölle palautetta.  Ja tietenkin tulee huomioida kuinka palautetta antaa. Mokista parhaimpana esimerkkinä ovat varmaan rakastavaisten sekoilut.

Facebook luonnehditaan sosiaaliseksi palveluksi, jonka tavoitteena on yhdistää virtuaalisesti ystävät, toverit ja tuttavat. Käyttäjät voivat verkossa olla helposti yhteydessä muihin ihmisiin. antaa aikuisillekin leikkikehän, jossa voi virtuaalisesti leikkiä eri pelejä muiden käyttäjien kanssa.

Silti, miksi ihmeessä tarvitaan jokin Facebookin kaltainen palvelu, jotta ystävien kanssa voisi pitää yhteyttä? Mitä vikaa on perinteisessä ajanvietossa hyvän ruuan ja juoman ääressä kasvokkain? Mitä iloa on viettää lauantai-iltaa yksin koneen äärellä juomaa naukkaillen ja lähetellä hassuja kuvia ja viestejä kyberavaruuteen?

Taidan tästä mennä siivoamaan Facebook kaverini ja applikaatiot minimiin, vain heihin keitä kunnioitan ja haluan olla yhteyksissä muutenkin.