Uuden puolen päätyräystäs oli rikki jo talon hankkiessamme. Heinäkuun lomahommina päätimme uudistaa räystään, ja tuttuun tapaan yksi asia johti toiseen..
Eräänä kesäisenä torstaina olimme päivän asioilla Raulin kanssa, lähdimme jo yhdeksän jälkeen aamulla. Kun saavuimme puoli kahden aikoihin kotiin, oli ovella lappu odottamassa. Siinä vastapäisen naapurin isäntä kertoi, että heille tavaraa tuoneen kuorma-auton kuljettajalle oli sattunut vahinko, ja auto oli ajatunut mäkiluisun kautta suoraan meidän tammeen.
Jo perinteiseksi muodostuneissa Varputien talkoissa saatiin tuttuun tapaan paljon aikaan. Suurin työ oli lastata vanhan vessan lattiasta kaivettu betonimurske ja ateljeen lattiarempan muu roju etupihalta siirtolavalle, sekä siirtää metalliromut toiselle.
Vihdoin koitti aika lattivalulle, maanantaina 14.4.2013. Tarkoituksena oli tehdä valkolakattu betonilattia koko ateljeen lattiapintaan. Urakoitsijaksi valittiin Jukan Betonilattiat. Betonivuori toimitti työstettävän betonin, mikä tuli Rudukselta. Kaikki ei mennyt kuin Strömssöössä.
Ateljeen lattian uudistaminen vaikutti moneen muuhunkin talon asiaan. Parvi toimi väliaikaisena varastona, roskalava ja piha täyttyivät roinasta ja puutalkoitakin tehtiin keskellä lumikinoksia, jotta saatiin ateljeehen tilaa lattiamateriaaleille.
Kun olimme purkaneet ja korjanneet tarvittavat asiat ateljeen lattiasta ja nurkista, oli aika alkaa rakentaa uutta. Se tarkoitti infran rakentamista; viemäröinnit, vesiliitokset, lattialämmitysputket, sähköjohdot.. ihan kaikki mitä haluttiin piilottaa valun sisään, ja tekniikka millä saadaan asumismukavuutta.
Yleisön pyynnöstä avaamme kesäkauden Varputiellä jo perinteeksi muodostuneiden pihatalkoiden merkeissä la 4.5 klo 9 eteenpäin. Ennakkoon ti 30.4 mennessä ilmoittautuneille etusija ruokajonossa; tuttu kokki keittiössä tutun poronkäristys-menun ym. herkkujen kera. Luvassa mukavaa yhdessäoloa, naurua ja ulkoilmaa hyvällä ruualla maustettuna:)
Kevään remppateema oli ateljeen uusi lattia. Se alkoi jo viime syksyn talkoista, jolloin porukalla irroitettiin lattialaudat, poistettiin kostuneet villat ja purettiin koolauksen kakkosneloset.
Sen jälkeen kun edellisten keräämä vanha roina oli saatu takatontilta pois, oli aikaa keskittyä viherasioihin. Kulman suurin ongellma oli maan kosteus ja hautova ilma. Umpeen kasvanut sadevesiojan ympäristö esti auringonvalon ja tuulen vireen, ja siksi kulma ei päässyt tuulettumaan.
Meillä oli ilo kutsua vuoden tapahtumissa mukana olleet ystävät ja kylänmiehet ateljeetansseihin. Juhlittavaa riitti; naimisiinmeno, talkoilut, Fazun AMK:sta valmistuminen sekä tietenkin jo elämä itsessään.
Syystalkoita vietettiin vaihtelevan sään armoilla lämpimänä syyskuun alun lauantaina. Jälleen kerran talkoolaisia oli apuna pienen kylän verran, ja saimme kaikki suunnittelut asiat tehtyä.
Kesäkauden avajaisia vietettiin aurinkoisena lauantaina lumien sulettua. Paikalla oli ennätysmäärä talkoolaisia. Naapurin sanoja lainatakseni, Varputiellä ei ole koskaan nähty niin paljon autoja yhtä aikaa.
Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Syksy on mennyt aika touhukkaasti Varputielle asettuessa ja taloa tiivistettäessä ennen talven tuloa. Olemme saaneet aikaan enemmän kuin kukaan meistä uskoi - edes me itse :)
Teimme uuden katon ateljeen puolelle. Katosta oli tiedossa että siinä on jossain kohtaa vuotoa mikä on aiheuttanut kosteutta välikattoon. Siksi oli alusta asti tarkoitus tehdä katto kokonaan uusiksi, jolloin myös varmistetaan parempi lämpöeriste ja vahvistetaan rakenteita kokonaisuudessan.
Varputien talon mukana tuli flyygeli. Se on ollut alkujaan musta mutta on sittemmin maalattu valkoiseksi (tarina ei kerro millaisella maalilla). Soittimen sisältä löytyy tunnistetietoina vuosiluku, sarjanumero ja valmistajan logo. Ikää vanhuksella on reilut 130v.
Pihaamme koristaa monta puuta; on tammea, leppää, mäntyä, koivuja ja vaikka mitä. Ja kuusia. Isoja, 40metrisiä kuusia jotka valtaavat takapihan ja autokatoksen.
Kuljimme uuden talon kupeessa eilen ja havaitsimme lehtien putoamisen illan sateessa. Vaikka oli vielä yli 20 astetta lämmintä, tuli molemmille mieleen että nyt syksy saapuu.
Olemme nyt kaksi viikkoa purkaneet. Purkaneet, purkaneet ja purkaneet. Ateljeen puolelta on melkein kattoa vaille levyt purettu (villat vielä osin seinissä), ja nyt viikonlopulla pääsimme aloittamaan talon toisen pään touhut. Onhan sitä isossa talossa purkamista.
Kun reilut neljä vuotta sitten menin ensimmäistä kertaa Raulin kanssa hänen ystävän luokse, kiinnitin huomiota naapuritaloon. Sen näyttävyyteen, persoonallisuuteen, tietynlaiseen omalaatuisuuteen. Sanoin silloin, että tuo talo olisi mukava nähdä sisältä, ja ehkä asuakin.