Minulle on tullut monia eri lehtiä; Anna, Kotiliesi, Koti & Keittiö, Regina.. Mikään niistä lehdistä ei saanut minulta kahta lukukertaa enempää. Joskus jopa tuntui että jotain saattoi jäädä lukemattakin mutta en välittänyt siitä, ei se ollut tärkeää. En ollut vielä kohdannut sitä oikeaa. Viime syksynä aloin kahlata kuntoiluun ja hyvään oloon liittyviä lehtiä läpi. Ostin Fit, KuntoPlus, Sportti ja Painonvartijat lehtiä joitakin kuukausia. Huomasin lukevani lehtiä uudestaan ja uudestaan ja ahmivani jutut moneen kertaan. Huomasin löytäneeni lehteni joka saa minut innostumaan kerta toisensa jälkeen. Saman tien kun lehti on käsissäni, saatan istua pitkänkin ajan lehden parissa ja käydä sen silmäillen alkuun läpi ja katsoa lyhyet stoorit. Ja sitten illan rauhoituttua otan sen uudestaan käsiini ja ahmin pidemmät jutut. En saa niistä tarpeekseni. Sanomattakin on selvää että nykyisin olen vakiotilaaja. Oppia innostumaan lehdestä – ikä tuo tullessaan.
Ajan kanssa
Toinen tärkeä oppi on ollut osata vain olla. Eikä rehkiä kahta kovemmin seuraavana päivänä. Suhteemme alussa maltoin olla pari tuntia korkeintaan olla tekemättä mitään ja sitten jo halusin kiriä kiinni menetetyn ajan tekemällä jotain ”mukamas merkitsevää”. Nykyisin maltan olla vaikka kaksi päivää putkeen sohvalla kullan kainalossa enkä koe syyllisyyttä tekemättömistä töistä tai ”muutoin hukatusta ajasta”.
Kolmas iso juttu on ollut ymmärtää oman ajan käyttämistä. Tämä on ollut yksi ehkä eniten hiertävimmistä asioista. Sen vuoksi sen ”kuntoon saattaminen” on tuonut suurinta tyydytystä. Suhteemme alkuvaiheessa jo olosuhteet loivat tilanteita joissa omien juttujen tekeminen oli aika hankalaa. Vietin paljon aikaa Raulin luona, jopa niin että hän ei vielä ollut kotiutunut. Tuo aika oli pois omista harrastuksistani ja mieluisesta tekemisestä. Ilman autoa oli hyvin rajallinen määrä mitä kaikkea pystyi kuljettamaan mukana ja siten liikunta-, askartelu- tms. tavara oli mahdotonta kantaa matkassa. Niinpä ainut mitä saattoi tehdä, oli odottaa toisen kotiutumista ja sitten yrittää nauttia yhteisestä tekemisestä.
Nyt yhdessä asuminen on luonut ihan uuden ulottuvuuden oman ajan käyttämiselle. Myönnettäköön että jo taannoisen eromme mukana järjestin itselleni sellaista tekemistä että olen luonnollisesti enemmän poissa kotoa (kuntosaliharrastus). Sen jatkamista ja laajentamista (uintitekniikkakurssi) on ollut luonnollista jatkaa. Sen lisäksi on mahdollisuus tehdä muita juttuja toisen ollessa poissa; kesäaikana jopa pitkiä viikonloppuja. Ne ovat oikeastaan ihania mahdollisuuksia nauttia omista jutuista; mielimusiikkia, kokkailua, naisten juttuja, askartelua, lempileffojen katselusta ja syventymistä lehtien lukemiseen ja näiden verkkosivujen juttujen tekemiseen. Nyt tuo aika ei ole enää passissa olemista, odottamista, hukkaan heitettyä aikaa. Nyt se on nauttimista omasta elämästä.
