Kielenhuollolla tarkoitetaan monia erilaisia tapoja vaikuttaa kielenkäyttöön. Kielenhuolto voi olla kielen rakenteiden tarkastelua, tekstinhuoltoa tai kielen aseman huoltoa.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus on valtakunnallinen kielentutkimuksen keskus ja kielen asiantuntijalaitos. Kotus tutkii suomea, ruotsia, saamelaiskieliä, romanikieltä sekä viittoma- kieltä. Sen toimintaan kuuluu kielen- ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko ja tutkimus-hankkeita. Kotuksen sivuilla voi myös tehdä testejä omasta osaamisestaan. Uskallatko sinä testata miten taidan pilkutuksen, sanojen lyhentämisen, sanojen merkityksen niin arkikielessä kuin slangissakin?

Minä kävin tekemässä. Ja nyt harmittaa huomata miten paljon on koulun opeista unohtunut. Vaikka tuottaisin sisällöllisesti rikasta, tarkoituksenmukaista ja mielenkiintoista tekstiä, on teknisessä osaamisessa tekemistä. Olen juuri saanut hyväksytyksi ammatillisen viestinnän kurssin opinnoissani. Ansiot lukeutuvat siis muuhun kuin tekniseen osaamiseen. Toki, nykypäivän tietotekniikka on suht mukava työväline kirjoittamisen apuna – word kyllä heti ilmoittaa jos lause on liian pitkä tai jos pilkkuja puuttuu. Mutta auttaako se meitä aina?

Mitä viestintä sitten on? Mitä on tieto ja informaatio? Miten viestintä on historiallisesti kehittynyt? Millaisia viestinnän välineitä ja teknologioita on käytetty? Mielenkiintoisia kysymyksiä joita aina toisinaan pohdin. Googlatessani tietoa netistä päädyin Tampereen yliopiston viestintätieteiden perusteiden oppijakson sivuille. Kurssi selvittää yleisesti viestintäilmiöiden perusteita. Olen poiminut tähän muutamia otteita pikasilmäyksen perusteella mielenkiintoisiin asioihin:

Informaatiolla on arkielämässä tarkoitettu suunnilleen samaa kuin tiedolla, mutta insinööritieteissä informaatio on aivan eri asia kuin tieto. Teknisessä mielessä informaatio on vain jotakin muotoa tai järjestystä, jota siirretään pitkin kanavaa. Esimerkiksi ohjelmanpätkät ja silkka siansaksakin ovat teknisessä mielessä informaatiota.

Tiedon käsite on antiikin Kreikasta peräisin olevan ns. klassisen tiedon määritelmä. Tämän mukaan tieto on yhtä kuin perusteltu tosi uskomus. Tämä määritelmä tiedolle on vaativampi kuin edellä informaation yhteydessä esiin tullut. Tässähän tiedon pitää olla totta ja vielä perusteltavissakin.

Retorinen näkökulma viestintään tuodaan esiin siten, että jo antiikin aikoina pohdittiin kuinka kielellä voidaan vaikuttaa ihmisiin, suostutella heitä johonkin, vakuuttaa heidät jostakin. Retoriikka on taitoa vedota viestinnällä yleisöön sopivasti, kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Retoriikalla ihmiset voidaan aktivoida näkemään asia tietyssä suhteessa, tietystä näkökulmasta. Markkinoijan tulee tietää kuinka vedota kuluttajiin, kuluttajien puolestaan tulee osata tunnistaa ne keinot, joilla heihin pyritään vaikuttamaan.

Viestinnän kulttuurien kehityskaari:

• Nonverbaalisen viestinnän kulttuuri (esiintyy jo eläinkunnassa ja ihmisen esimuodoilla)
• Puheen kulttuuri (alkoi ainakin 50 000 vuotta sitten)
• Kirjoituksen kulttuuri (alkoi 5 000 vuotta sitten)
• Kirjapainon kulttuuri (alkoi 500 vuotta sitten)
• Sähköisen viestinnän kulttuuri (alkoi 100–150 vuotta sitten)
• Digitaalinen kulttuuri (alkoi 10-20 vuotta sitten)

On syytä huomata, että uuden viestinnän kulttuurin ilmaantuessa eivät varhemmat viestinnän muodot häviä, vaan jatkavat olemassaoloaan muuttuneessa muodossa. Esimerkiksi eleet ja ilmeet ovat hyvin tärkeä viestinnän muoto vielä digitaalisella aikakaudellakin. Sanatonta viestintää käytetään koko ajan sanallisen (verbaalisen) viestinnän ohella ja siihen liittyen. Kasvokkaisessa viestinnässä on vaikeaa ellei mahdotonta olla viestimättä asioita sanattomasti. Sanattomat viestit ovat usein vain osittain tiedostettuja.

Teknologisia innovaatioita

Mikä sitten on teknologian merkitys viestintään? Aikaisemmin mainitsemani word-ohjelmiston hyväksikäyttö on parhaimmillaan teknologian vaikutusta kirjallisen viestinnän tuottamiseen. Näin ollen voidaan todeta että tekniikka on keskeinen joka muuttaa yhteiskuntaa, kulttuuria, ihmisten elämisen ehtoja. Teknologian käsitetään määräävän yhteiskunnallista kehitystä joskus jopa ainoana mainitsemisen arvoisena tekijänä. Tällainen näkemys on hyvin yleinen jokapäiväisessä ajattelussamme, lehtien kirjoittelussa, hallintovirkamiesten strategiapapereissa, poliitikkojen puheissa ja insinööritieteellisissä puheenvuoroissa. Epäilemättä teknologialla on oma vaikutuksensa. Palaan yliopiston kurssin materiaaliin esimerkeistä:

• Kompassin käyttöönotosta seurasi Amerikan löytäminen.
• Kirjapainotaito aiheutti protestanttisen uskonpuhdistuksen 1500-luvulla.
• Höyrypainokone loi sensaatiolehdistön.
• Puuvillanpoimintakone sai aikaan Amerikan sisällissodan.
• Auto synnytti esikaupungit.
• E-pillerin keksiminen sai aikaan seksuaalisen vallankumouksen.
• Tietokone tuotti tietoyhteiskunnan.

Nämä esimerkit yksinkertaistavat todellisuuden monimutkaisuutta liiaksi, niin että tekninen keksintö nähdään yhteiskunnallisten muutosten ainoaksi syyksi. Voidaan hyvin ajatella, että uudella teknologialla on oma osuutensa muutoksiin, mutta myös monet muut voimat vaikuttavat samanaikaisesti. Historiallinen lopputulos syntyy monien olosuhteisiin ja ihmisten pyrkimyksiin liittyvien tekijöiden mutkikkaan vuorovaikutuksen tuloksena. Uusi teknologia on yksi tekijä muiden joukossa tässä vuorovaikutuksessa. Usein silkalla sattumallakin on vaikutuksensa historian kulkuun.

Välineviidakossa sattumanvaraisesti

Meillä on vara valita mieleinen viestintävälineemme 2000-luvulla. On perinteiset kirjeet, faksit ja pöytäpuhelimet, on iPhonet ja Blackberryt, messenger, skype ja sähköposti, uudet mediatabletit ja e-book readerit.  Tapoja viestiä on enemmän kuin koskaan. Silti tiedonkulku tuntuu toisinaan haasteellisemmalta kuin aikaisemmin. Pitää olla oikea paikka, väline vastaanottaja huomioiden ja tietty merkkimäärä. Viestintä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti tekninen asia, vaan se on mitä suurimmassa määrin inhimillinen asia. Loppupelissähän viestinnässä on kyse siitä että viestin lähettäjällä on mielessään tietoa, ja tavoitteena on, että jossakin mielessä vastaava tieto muodostuisi myös viestin vastaanottajan mieleen. Kuinka usein näin oikeasti käy?

Voidaan ehkä todeta että viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.

Viestinnän perusasetelma on siis vaikea, ja pessimisti voisi sanoa, että se on mahdoton. Vaikeudet moninkertaistuvat, jos viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat kulttuuritaustaltaan, asenteiltaan ja tiedoiltaan hyvin erilaiset. Kun vielä valittu väline ei kohtaa viestin vastaanottajan tunteita, ollaan hakoteillä.

Onnellisia sattumia

Kun viestintä onnistuu monien suotuisien sattumusten yhteisvaikutuksesta, sen asian ymmärtäminen voi edistää viestintää. Kun ymmärrämme, mikä kaikki voi mennä pieleen ja yleensä meneekin pieleen, osaamme ehkä toimia tavalla, joka lisää suotuisien sattumien todennäköisyyttä. Emme esimerkiksi voi mitenkään taata, että lukija tulkitsee käyttämämme sanat oikein, mutta voimme ehkä tehdä sen todennäköisemmäksi valitsemalla sanamme niin, että ne on vaikeampi tulkita väärin. Määrä ei myöskään korvaa laatua; mitä enemmän viestitään, sitä suurempi on väärien signaalien antamisen mahdollisuus. Myös tietoähky lisääntyy.

Kaiken kaikkiaan viestinnän merkitys on suuri, puhutaan sitten sanattomasta, kirjallisesta tai suullisesta viestinnästä. Ilman kieltä meillä ei ole identiteettiä, yhteiskuntaa ja edistystä. Onnellisten sattumien ja ammattitaidon avulla voimme itse vaikuttaa siihen kuinka viestimme ja miten meidän kuullaan ja koetaan. Siksi on tärkeää ylläpitää hyvää suomen kielen taitoa.