Ensimmäiseksi Vili esitteli saaliinsa minulle. Sitten alkoi leikki. Vaikka eläin oli jo kuollut, Vili pallotteli sen kanssa (vai pitäisikö sanoa sillä?), hyökkäili sen kimppuun ja veti pitkin ateljeen lattiaa. Sitten söi sen. Melkein. Pieneläinten anatomiaa tuntematta on vaikea sanoa oliko syömättä jäänyt osa keuhkot, suolisto / mahalaukku vaiko sydän. Joka tapauksessa verijäljet oli päivällisen päätteeksi lattiasta pyyhittävä.

Tapahtumasta tuli mieleen se, kun Roope-kissani saalisti. Isoimmat saaliit olivat pari rottaa. Olin (onnekseni) poissa kotoa niinä kertoina - äiti sai siivota jäljet makuuhuoneeni lattialta. Täytyy karsia tapa pois Vililtä heti alkujaan ennen kuin on uudet lattiat asennettu!

Kivenlahteen päästyämme Vili söi aamulla kesken jääneen tonnikalahyytelön, joi kissanmaitoa ja väsähti samantien sohvalle viltin päälle nukkumaan. Miten väsynyt voi pikkukissa olla! Siinä se nyt varmaan nukkuu aamuun asti :)