Syksyllä 2003 kaverini etsi itselleen asuntoa. Asuimme tuolloin naapureina Pitäjänmäen Kokkokalliolla. Kiersimme Pitäjänmäkeä, Haagaa, Leppävaaran seutua, kävimmepä me myös Pajamäessä muutamaa asuntoa katsomassa. En ollut itse innostunut sen enempää kuin että mitäs jos, ehkä, jonain päivänä.

Sitten tuli helmikuu 2004 ja hiihtoloma. Keskustelimme äidin kanssa verotuksesta, lainoista, tuloista, kannattavuudesta. Hän rohkaisi minua käymään pankissa kysymässä minkälaiset mahdollisuudet minulla olisi saada lainaa asuntoa varten. Siltä istumalta kävin Hämeenlinnan Sammossa, josta olin aikoinaan ottanut opintolainan. Virkailija oli hyvin positiivisella kannalla ja sanoi, ettei asiassa ole mitään epäselvää, tässä ovat raja-arvot takaisinmaksun kanssa, ei muuta kuin asuntoa etsimään ja tarjouksia tekemään.

Palasin kotiin lomalta ja ajattelin että ajan kanssa. Mutta ei mennyt kuin kaksi päivää kun veljeni Marko soitti minulle ja kertoi Pajamäessä olevasta kaksiosta, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Lupasin käydä katsomassa asunnon heti seuraavana päivänä olevassa näytössä ja jos miellyttää niin kutsua Markon toiseen katsomiseen mukaan. Näin tehtiin, ja kuinkas sitten kävikään..

Ihastuin asuntoon siltä istumalta. En ehkä niinkään sisustukseen tms. mutta pohjaratkaisuun, näkymään ikkunasta ja siihen potentiaaliin jota koin asunnossa olevan. Kutsuin Markon seuraavaan tapaamiseen joka oli saman viikon sunnuntaina. Palasimme välittäjälle tarjouksesta heti seuraavalla viikolla. Mutta.. ikävä kyllä se torjuttiin. Meni kaksi viikkoa ja välittäjä soitti; pyysi tekemään uuden tarjouksen. Sanoin että hinta pysyy samana. Siitä huolimatta välittäjä sen halusi. Näin tehtiin. Taas.. kieltävä vastaus.

Meni jälleen kaksi viikkoa. Välittäjä soitti ja sanoi että nyt hän on puhunut omistajalle, että koska asunto on ollut jo monta kuukautta myynnissä ja minä olen ainoa tarjouksen tehnyt, niin eiköhän olisi parempi hyväksyä tekemäni tarjous. Tein uuden tarjouksen, ja tällä kertaa se hyväksyttiin. Elettiin jo huhtikuun alkua. Itse halusin tehdä kaupat ennen kuun loppua jotta minulle jäisi aikaa irtisanoa silloinen vuokra-asuntoni ja tehdä toukokuun aikana remonttia uuteen kotiini.

Pajamäen elämä alkaa

Kaupat tehtiin 27.4.2004. Tulin ensimmäiseksi uuteen kotiini, avasin pienen pienen shampanjapullon ja istahdin keittiön ikkunalaudalle istumaan. Soitin äidilleni ja yritin kuvailla kuinka uskomattoman ihanalta minusta tuntuu. Sitä tunnetta en unohda koskaan.

Marko tuli heti seuraavana viikonloppuna purkamaan makkarin vanhat vaatekaapit. Otimme mittoja uutta kaappia varten sekä laskimme neliöitä maalausta varten. Toukokuun puolivälissä helatorstain pyhinä keräännyimme äiti, mummi, Raija, isä, Ahti ja Marko asunnolleni tekemään remonttia; maalaamaan, tapetoimaan, pesemään ikkunoita ym. Viikonloppu oli rankka mutta kannatti. Uusi, oma koti oli valmis. Muutin toukokuun viimeisenä viikonloppuna 2004.

Suunnitelmia. Ja lisää suunnitelmia. 

Tiesin jo heti ostaessani asunnon, että teen siihen isomman remontin enemmin tai myöhemmin. Olihan putkiremontistakin ollut puhetta ja sen aikana on luonnollista muokata asuntoa uuteen uskoon. Kiersin rakennus- ja sisustusmessuja, luin alan lehtiä ja juttelin ihmisten kanssa, jotka tekivät itse remonttia tai toteuttivat massiivisempaa sisustusremonttia. Suunnittelin syyspimeillä ja kesäöinä. Soitin vuoronperään isälle ja Markolle mitä mieltä he olivat jos.. ja mitä jos.. ja onko mahdollista.. ja kuinka tällainen.. ja miten lasketaan.. suunnitelmia riitti. Kuulin kerran jos toisenkin, että olenhan kirjannut ajatuksiani ylös jotta tiedän koska aloitan kierroksen alusta :)

Tammikuussa 2007 monen asian summana päätin että nyt teen remontin. Tiesin mitä haluan, tiesin paljonko minulla on rahaa käytettävissä, minulla oli nukkumapaikka toisaalla ja energiaa saada paljon aikaan. Tilasin keittiön helmikuun loppuun mennessä monen suunnitelman ja mittauksen jälkeen, palkkasin remonttimiehet tarkan neuvottelun ja suunnittelun jälkeen, ja koordinoin tavaroiden pakkaukset, varastoinnin, muuton ja purkumiehet paikalle.

Remonttia todenteolla

Maaliskuun puolivälissä 2007 se alkoi - asunnon uudeksi muokkaus. Marko, Jussi ja Kippari tekivät suuren työn ja purkivat keittiön j& eteisen sekä ottivat olohuoneen ja eteisen listoitukset pois. Maanantaina 19.3.2007 Remos Oy:n kaverit Ari ja Petri aloittivat työsarkansa. Ensin purkujen jäljeltä asunnon tyhjennys ja sitten seinälevyt sisään. Keittiön seinän purku, toisen kiinnilaitto, ikkunoiden irrotus kunnostusta varten, sähköjohtojen piiloon laitto, levytystä, tasoitusta, rappausta, kittaamista.. vaikka mitä! Samaan aikaan asunnossa pyöri Ari ja Petri, sähkömies Veijo, ikkunafirman kaverit ja tietenkin työnjohtaja Harri. Ja minä lähes joka ilta tarkistamassa miten työt etenee :)

Pääsiäisen jälkeen oltiin valmiita vastaanottamaan keittiö. Marko ja silloinen työkaverini Juha ahersivat kaksi todella pitkää päivää keittiön parissa, minä hanslankarina. Kyllä sitä muovia ja muuta pakkausmateriaalia riitti poisvietäväksi! Tunsin pienoista pakokauhua kun keittiö oli olohuoneen puolella monena eri palasena; ei tuo voi mahtua puolet pienempään tilaan jota keittiönurkkaukseksi kutsutaan. Mutta ihme ja kumma, kyllä se sinne mahtui juuri niin kuin oli suunniteltu. Keittiön asennuksen jälkeen oli enää viimeistelyt lattialistoissa, tiilien asennuksissa sekä putki- ja sähkötöissä.

Unelmien koti

Vappuna 2007 tuotiin henkilökohtaiset tavarani takaisin asuntooni. Ne olivat varastossa kellarikomerossa. Huonekalujahan minulla ei ollut koska halusin uudistaa myös siltä osalta kodin ilmeen ja myin ja lahjoitin vanhat kalusteet pois. Uudet kalusteet olivat tulossa vasta myöhemmin kesän aikana.

Kesä kului verholautojen laitossa, eteisen naulakon rakentamisessa, verhojen ompelussa, taulujen hankinnassa ym. Heinäkuussa tuli sänky, työpöytä, olohuoneen lipastot ja kahvipöytä. Elokuussa sain viimein sohvan ja nojatuolin, sekä ostin pienet lasipöydät eteiseen ja olohuoneeseen.

Syyskuussa pidin tupaantuliaiset ystäville. Sain ihania lisäyksiä lieden yllä olevaan keittiötarvikenaulaan, kodin taulun, sisustustarvikkeita ym. Marraskuussa juhlittiin sukulaísten kanssa tupareita, 30v synttäreitä sekä muisteltiin tapahtumia seitsemän vuoden takaa. Se traaginen tapahtuma, mikä lopulta kääntyi voimavaraksi ja myös taloudeliseksi turvaksi jolla remontti mahdollistettiin. Vaikka välillä tuntui ettei elämästä tule mitään, sain kuitenkin lopulta elämäni sen hetkisiä tarpeita ja mahdollisuuksia vastaavan kodin - oman kodin, mikä oli todella kullan kallis.