Taiteilija Marttinen ja matkailukeisari Keihänen olivat ystäviä. Keihäsen liiketoimien kariutuessa hän haki ystävältään apua. Keihäsellä oli nimittäin rakenteilla Korpilinnan huvila Espoossa. Sen ulkoseiniä varten oli varattu katinkultaliuskekiviä. Ne olivat valmiiksi numeroitu tiettyyn järjestykseen. Konkurssin tuloa enteillen Keihänen kysyi josko Marttinen tekisi vaihtokaupat kivistä; taiteilija maalaisi tauluja Keihäselle, joka antoi maksuksi kiviä taiteilijan valmistumassa olevan laajennusosan saunatupaan. Keihänen tiettävästi myi taulut sittemmin eteenpäin saadakseen katettua liiketoimien aiheuttamia kuluja. Kivet ovat edelleen paikallaan saunatuvassa - ja tulevat olemaan ainoa seinä jota ei muokata remontin yhdeydessä vaan sen habitusta kunnioittaen restauroidaan alakerran tilat.
Talosta löytyi sittemmin purkujen mukana myös Keihäsen käyntikortti, jossa ovat osoitetiedot Espanjaan. Hän vietti siellä viimeiset vuotensa.
Vuonna 1954 matkailualan liiketoimintansa aloittanut Kalevi Keihänen nousi 1960-luvun lopulla julkisuuteen Keihäsmatkat-yhtiöllään, joka vuoteen 1974 asti lennätti etelän aurinkoon vuosittain lähes satatuhatta suomalaista. Kilpailun kasvaminen ja ylisuuret investoinnit johtivat Keihäsen konkurssiin ja suuriin vahingonkorvauksiin valtiolle. 1980-luvun alussa hän oli silti edelleen matkailugurun maineessa ja kertoi auliisti mielipiteitään maanmiestensä käytöstavoista ulkomailla. Suomalaisen matkailuimperiumin luoja Kalevi Keihänen kuoli vuoden 1995 helmikuussa 70-vuotiaana.
Helsingin Sanomat muistokirjoitus
