Ajotiellä oli juuri saatu valmiiksi kuorman lastaus hajonneesta autosta toiseen. Vahinkoauton kuski oli aika hiljainen, apuauton kuskia nauratti. Aloimme selvittelemään tarkemmin mitä oli tapahtunut. Ilmeisesti auton käynnistyksen kanssa oli ollut ongelmia, ja kuski oli ajatellut kokeilla mäkilähtöä. Koska auto ei ollut käynnistynyt, oli ohjaus niin raskas, ettei autoa käytännössä voinut ohjata. Auto oli ensin ajautunut naapurin autotallin kupeessa olevaan vuorimäntypuskaan, otti mukaansa autotallin peltien värit kylkeensä ja romutti toisen naapurin auton takapuskurin ennen päätymistä tien ylitse tammeen. Onni onnettomuudessa, ettei tiellä ollut sillä hetkellä liikennettä - jalankulkijoita, pyöräilijää, autoa.. Katastrofin ainekset olivat olemassa! Jos auto olisi ajatunut 30cm vasemmalle tulosuunnastaan, olisi auto ajautunut suoraan talomme tiiliseinän kulmaan. Siinä olisi sitten tullut uusittua julkisivu..
Tammi oli siis ratkennut ankkurijuurestaan, entistä enemmän kalleellaan ateljeeseen ja odotti sopivaa tuulenpuuskaa kaatuakseen kokonaan. Olin kevään aikana keskustellut Espoon kaupungin vihertyöpäällikön kanssa tammen kunnosta. Hän oli sitä mieltä, ettei puussa ole vikaa (epäilin toisin rungon alaosan perusteella). Toisekseen, puu on teknisesti kaupungin puolella, emmekä me saa sille tehdä itse mitään.
Hetken ihmeteltyämme soitin edellä mainitulle vihertyöpäällikölle Espoon kaupungille, ja kerroin tilanteen. Pienen vääntämisen jälkeen hän suostui lähettämään arviojan paikalle. Meni vain tunti ja kaupungin edustajat olivat katsastamassa tilanteen. Puu oli kuulemma kiireellä kaadettava, ettei meille tosiaan tule julkisivuremonttia! Puuta pystyssä pitävä pääjuuri (ankkurijuuri) oli katki ja sijaitsi puun väärällä puolella meidän taloon nähden (eli tielle päin). Se teki tilanteesta vaarallisen, koska kaikki isot juuret olivat poissa tukemasta.
Samat kaverit olivat heti seuraavana aamuna tekemässä kaadon. Siitä videota alempana sivulla.
Rauli olisi toivonut, että puu olisi kaatunut tai auto mennyt suoraan ateljeesta läpi, niin olisimme saaneet uuden julkisivun, ikkunat maksettua ja kaikkea muutakin. Minä en ihan tuota halunnut ja toivon, ettei perjantaiksi luvattu ukkosmyrsky ennätä rantautua ennen kuin puu on hoidettu pois. Turhaa vaivaa olisi vain kaatumisesta, vaikka ymmärrän kyllä, ettei se ilmainen työ ja uusi tiiliseinä pahitteeksi olisi ollut! Puut yritimme kyllä itsellemme saada, mutta kaupungin motto oli "kaikki tai ei mitään" – joten koska en halunnut oksia, en sitten ottanut puitakaan. On meillä toistakymmentä kuutiota valmista polttopuuta jo nurkissa, joten kriittistä hätää lisäpuista ei ole.
Seuraavan viikon keskiviikkona tuli auto hakemaan oksat pois. Heräsimme siihen, kun kuului tömähdys. Kauhasta oli pudonnut isoin tukkipätkä ja liukunut suoraan kivijalkaan. Siihen me sitten Raulin kanssa istuimme aamukahville katsomaan ahkeraa työntekoa. Kyllä me lopulta vähän autoimme oksien ym. keräämisen kanssa, ja saimmepa hakea tontilta muutkin oksat samaan kyytiin.Saimme lopulta pitää myös pöllin itsellämme - siitä tehdään kukkia varten 'penkki' pihalle muistoksi tammesta!
Lisää kuvia löydät Facebookin avoimesta kuva-albumista.